tiistai 7. heinäkuuta 2015

Venyvät villahousut ja kiiluu pionipenkissä






Pölyn harmaannuttama valkoinen koira vaihtaa paikkaa helteessä.
Se haluaa olla siellä missä muutkin, siis pihalla.
Välillä se istuu paahteisella aurinkorapulla,
sitten se istahtaa pölyiselle hiekalle portin pieleen ja varjoon.
Kaikkein viilein paikka sillä on nurmikolla,
kun se venyttää vatsansa lähelle kosteaa maata.
Tuo asento sillä oli jo pentuna, muistan.
Ei se jaksaa silmäänsä räväyttää, 
kun on helle.




*



No mikä se on, joka kiiluu pionipenkissä?
Se on,
 hetken mielijohteesta askarreltu pionituki.
Se väännetään rautalangasta
kesken kaikkien muiden puuhien,
kun ajatus sen tarpeellisuudesta
 sattuu välähtämään päähän.
Parasta siinä on,
 sen päissä kiiluvat kookkaat lasihelmet
ja se, kun sillä voi sateen varalta
koukata komeimmat pionit ja painavimmat kukat
lähelle pionipenkin metallisia tukikaaria.



*




Se on ihan itse keksitty malli ja
oikein mukava toteuttaa pihakiikussa
päivänvarjon alla,
 kun ei helteen keskellä muuta jaksa.
Saattaahan tuo olla keksitty ennenkin,
kuten kaikki nykyään
eikä se niin käytännöllinenkään ole ja
aikaakin sen virittämiseen menee,
mutta onpahan se kiiluva ja kiva
ja kesällähän juuri pitää tuollaista
hetken mielijohdepuuhaa olla.


Tänään se testataan,
 kun sataa.
Vaan ei kaadu pionit.




sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Mielenrauhan ja kauneuden säilyttämisestä




Teen tietoisen valinnan,
valitsen sen, etten hae postilaatikosta 
tänään lainkaan päivän lehteä.
Haluan säilyttää mielentasapainon,
kulkea kaikenkirjavassa puutarhassani
vaaleanpunaiset silmälasit silmilläni.
Valitsen sen, että juon kahvini, 
istuen lampaantaljalla jalat vastapäisellä tuolilla,
valitsen kesälukemisekseni blogivirrastani
ajattomia kukka- ja mökkipäivityksiä
Miksi turhaan hankkia mielipahaa,
jos voi pitäytyä mielihyvässä ja jos
voi itse valita?




Olkoon tänään suurin huoleni se 
onko pioniini ilmestynyt lisää ruskeita nuppuja,
jotka eivät aukea vaan nuupahtavat
tai se maltanko poistua
ympärivuotiselta mökiltäni hetkeksi
lomamatkan vuoksi, jos minulta jää kesken 
pionien kukinnan seuraaminen.
Tässä minulla murhetta tälle päivälle riittämiin.

*

Eilisen sain lopulta
balanssiin kukkanurkkaa siivoamalla ja
saviruukkuja suihkuttelemalla.
Vihdoin oli siis niin lämmintä, 
että tarkenin suihkutella ruukut vesiletkulla, 
harjata pihakalusteet mäntysuovalla
ja käyskennellä lähes ilman vaatteita ja silti hiki virtasi.
Eilisen aamun sanomanlehden tuottamasta mielipahasta
piti koko päivä pyristellä eroon,
niin otti päähän taas tämän kaupungin toilailut.

Mies valitsi toisin.
Hän valitsi kuunneltavakseen 
you tubesta mielilaulunsa
torjuu kai mielipahaansa yhä,
sillä tuo sävel kuuluu keittiöstämme nytkin vihellettynä.




Tämä siitä syystä, 
että eilinen alkoi 
näin...






Tässä kaupungissa 
pääköillä päätöksillä 
on jo pitkä historia.
 Kyllä minä eilen niin mielenrauhani menetin,
kun vertailin Aamulehden kuvia ennen ja nyt.
Miten kenellekään voi tulla mieleen 
purkaa ja laittaa kumoon tuollaisia
vanhoja kauniita talovanhuksia?
 Tässä kaupungissa 
teeskennellään,
tekeydytään moderniksi 
rakentamalla
betoni- ja elementtilaatikoita tilalle.

*
Tämän kaupungin
uusin rumilus ja maamerkki, Torni 
näkyy rumana kaikkiin ilmansuuntiin,
joista tätä kaupunkia lähestyy.
(En ole käynyt
En sulata näkymää.)

*
Ja tuo kuulu tunneli,
se, jonka rakentaminen voideltiin 
sdp:n takinkääntäjänaisten äänillä,
 se tulee joidenkin mielipiteiden mukaan
tekemään kaupungistamme metropolin. 

Ja pah.
Mitä järkeä  on louhia Tammerkosken alta maata
ja siirtää sitä Tammerkosken yläjuoksulle järveen,
jotta saadaan rantaviivaa betonilaatikoille.


Ruuhkia muka?! Tässä kaupungissa, ei sellaisia ruuhkia,
että tuota pässiä hommaa pitäisi tehdä.
Kieltäydyn totaalisesti ajamasta milloinkaan
 tuon tunnelin läpi.

*

Ja vielä
Hämpin parkkihallia, 
sitä kuulemma yhä tyhjillään olevaa
minä boikotoin myös.
Sinne en pysäköi.
Mieluummin menen vaikka bussilla keskustaan.


*

Pöhköä tohelointia tämän kaupungin päätökset ja
vieläpä julkisilla rahoilla.
Kyllä minä niin mieleni pahoitan, josta tätä ajattelen.
Soudan vastavirtaan,
pidän ne vaaleanpunaiset lasini.

*



Mielipahan välttäminen olkoon siis tavoitteeni tänään.
Jatkan eilisiä puuhiani mikäli tarkenen.
Istun kiikussa.
Lasken auenneet pionit ja ruusut.
Nautin mansikanmyyjän ja soltun juttuseurasta
ja siitä että mieskin tarkenee vihdoin olla ulkona.

*

Mikäli yhtään alkaa harmittaa mikään
toistan eilisen illan juhlahetken
mielenrauhan ja kauneuden säilyttämisen kunniaksi.
Sidon uuden sireenivihdan,
lämmitän saunan ja
kellin kukkaiskylvyssäni saunan päälle
ja pidän yöhön asti vaaleanpunaisia lasejani.

*



perjantai 3. heinäkuuta 2015

Olipa kerran kokonaiskuntouttavaprosessi






Se päivä, 
kun kookas vaaleanpunainen rouva 
so. torso eli omiin mittoihin tehty sovitusnukke

sai vihreän jalan ja ylleen sinisen keskeneräisen mekon,


hih ja eikös vaan 
Hymiö wink
että kaikkeen sitä ihminen ryhtyy :)
mutta kerronpa, että
oli sitten kokonaiskuntouttavan hauska prosessi
kivojen kavereiden kanssa, 
ja saattaa muuten olla, että joskus vielä kerron lisääkin 
tuosta hauskasta prosessista.

*


Nyt on kuuma päivä päättymäisillään,

ensimmäiseen ihan oikeaan suviyöhön.
Sellaiseen jolloin voi nauttia
yösaunassa sireenivihdan pehmeydestä ja 
vilvottelusta pihakiikussa palelematta yhtään.

Niin on ihmisen hyvän raukea olla.
Kesä on vihdoin tullut.

*



tiistai 30. kesäkuuta 2015

Suru sekoittuu iloon, menneisyys tulevaan, koetan jaksaa kiittää tästä






Syysanemone,
 kun suostuisi asettumaan meille.
Olisin iloinen. Tämä kasvi on ihan lemppareitani.
Kuva on viime kesältä Venin saarelta Ruotsista.


*


Tämä päivä painuu mieleeni ainakin kahdesta syystä:
toisaalta se on raskas, vaikkei se yllätä,
se vain tuli todeksi taas, kun totuudet lausuttiin ääneen.
Toisaalta tässä päivässä on kääntöpuolensa:
se on iloinen yllätys, kohtaaminen
puhelimen välityksellä.
Minulle tapahtui kaiken keskellä se,
että hyvä kiertää.
Olen saamaisillani ihanan yllätyksen,
sinikuvioisen,
pikkutarkan,
vähän koukeroisen ja
naisellisen.

Koetan jättää siis
hyvän päällimmäiseksi,
muistaa kiittää siitä mitä on.




Ruusuista olen alkanut pitää.
Niitä on piikkiensä vuoksi joskus yritetty raivata pihastamme pois.
Nyt jokunen viime kesänä hankkimani pensasruusu
jo lupailee.


*



Ensimmäisenä kesänä
asuessamme ympärivuotisella mökillä
ikkunalaatikoissani kasvoi annansilmiä. 

Jotenkin niin vallan suloisia nekin.
Tänä kesänä minulla ei kasva yhtään näitä.

*

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Hyväätekevät avoimet puutarhat




Tänään sää suosi, kun sai luvan kanssa kuikuilla ja kurkistella 
avoimiksi puutarhoiksi julistautuneisiin puutarhoihin.
Tein kävelylenkin ystävän kanssa
Muotialan siirtolapuutarha-alueella Tampereen Nekalassa.






Lämmin auringonpaiste ja kesätuuli yllättivät 
niin puutarhurit kuin vierailijatkin.
Tunnelma oli leppoisa ja hyväntuulinen.
Tarjolla oli muurinpohjalettuja, pullakahvia ja mehua.
Kävelylenkin jälkeen kylmä vesi virvoitti ja teki hyvää.
Yhä vielä illalla kuumottaa korvalehtiä ja kasvoja.
Mitään aurinkosuojaahan tänä kesänä
en ole vielä joutunut kaivamaan esille,
enkä siis nytkään osannut varautua sellaiseen.
Sensijaan pitkähihainen paita oli kyllä
kannettavanani.





Parhautta löytyi Kukkaistieltä sinisen mökin pihasta.
Ystävällisen pariskunnan pihassa
kasvoi paljon kookkaita, selkeitä perennaistutuksia.
Hyötypuutarhan lisäksi siellä oli mm.
22 erilaista pionia, sinivaleunikko, keisarinpikarinliljoja,
korkeaksi kohoavia marskinliljoja
sekä monenlaisia ruusupensaita.
Suotta ei ollut pihaa mainittu alueen kauneimmaksi
kaksi kesää sitten.

*

Erikoisinta olivat kokeilupuutarhan mesimarjaviljelykset
kriikunapuun ympärillä ja
suonkaltaisen maaston luomiskokeilu
isoon rakennusastiaan, jonne oli istutettu lakkaa.
Puutarha on kokeilujen paikka.
Varmanpäällepelaajille sellainen
ei sovi, luonto yllättää.
(Kuten pihassani talvehtinut purkkiruusu,
joka kaikesta laiskuudestani huolimatta
yhä elää ja hengittää).

*

Selväähän on, että tämän kesän kukinta 
pionien ja ruusupensaiden
osalta on vasta edessä, 
joten mielikuvituksen varaanhan moni upea
istutus kukinnan osalta jäi.









Tapahtuma on minusta oikein antoisa ja mukava
vaikkakaan yhden päivän aikana ennättää nähdä 
vain kovin rajallisen määrän erilaisia pihoja.
Ajankohta kesä-heinäkuun vaihteessa on ehdottomasti sopivampi
kuin elokuinen viikonloppu jolloin muistan taannoin 
tapahtuman myös järjestetyn.

Minä pidän eniten puutarhoista, 
joissa iloisesti vuorottelevat värikkäät perennat 
ja joissa mahdollisimman vähän pinta-alaa on nurmikkona. 
Pienissä pihoissa pidän myös kivetyksin rajatuista selkeistä kulkureiteistä, 
joita pitkin voi istutuksia kiertää katsomassa, 
jonkinlainen katve on tietenkin paikallaan olla.
Sokerina pohjalla voi hyvinkin olla siisti kasvimaa tai
hyväntuoksuinen kasvihuone. Ah ja nam.
Mikäli pihassa on kasvien lisäksi jokin erityinen
kiintoisa luontoon maastoutuva juttu,
kuten huonekalu, kiikku, ikkuna,
säleikkö, tms siitä yleensä pidän.


Kieltämättä omassa pihassani on tänä kesänä puutarhuri ollut kovin toisaikainen,
 antanut kaiken kasvaa ja ollut paljon puutarhastaan lomalla.
No kieltämättä kyllä säidenkin vuoksi.


*

Minulle puutarha on rauhoittumisen,
nauttimisen, innostumisen ja viihtymisen paikka.
Se ei ole haaste, ei suorittamispaikka eikä edes
ensisijaisesti kesäinen työmaa.

Kävitkö sinä kurkkimassa avoimiin puutarhoihin?
Millaisesta puutarhasta sinä pidät?







lauantai 27. kesäkuuta 2015

Blogitapaaminen

Tänä kesänä kaikenkirjavaan puutarhaan on muuttanut Tove Jansson niminen ruusu.
Se ei vielä kuki, mutta tämä kuva on emosesta.


Tänään trimmautettiin valkoinen koira ja
yllättäen jouduin blogitapaamiseen
punaiselle mökille.
Siitä seurasi monenmoista ja
yllättävää...

*

Perustettin siis mökinmummin blogi.
Tuosta noin vain, se tapahtui ja
varsin impulsiivista ja hauskaa meillä oli.
Päädyttiin kommelluksien jälkeen
päiväkahvilta ja marjapiiraalta
Vihreään Villaan kaikenkirjavan puutarhan reunalle.
Sauna lämpeni, salaatti valmistui,
mummi ennätti tehdä vähän puutarhatöitäkin ja
autonhinaustakin päästiin seuraamaan.
Saunan jälkeen mietittiin,
että mihin kummaan 
mahtavat tällaiset blogitapaamiset 
illansuussa päättyä.

*

No,
omaa blogitapaamistraditiota 
tässä nyt sitten luodaan.
Moni ihan tavallisista saunailloistamme
 on ennen tätä
päättynyt tietenkin ikiomalle mökille,
linnunlauluun omassa pihassa 
ja oman untuvapeiton alle.
Emme siis nytkään osanneet jatkaa
sen pidemmälle
emmekä kauemmaksi.

*

Jospa piiri joskus laajenisi
näissä tapaamisissa ja saisimme uusia
virikkeitä ;)
Myöhemmin ehkä tuosta toisesta
blogista lisää,
kunhan saan siihen luvan.

*

Älkää vaan lopettako blogejanne.
Tämä on niin inspiroiva harrastus :)
Kannustan enemmin 
synnyttelemään niitä blogeja.


*

En minä muista tiedä, mutta minä







En minä muista ihmisistä tietenkään tiedä,
mutta minä kyllä tarvitsen muutamia pioneja...


... ja tänä vuonna, jos vaan sataa, 
kun pionini kukkivat,
napsin niistä jok'ikisen maljakkooni
ja lumoudun niiden tuoksusta pirtissä.
En anna niiden painua märkää maata vasten.



Viime kesänä pionien kodista tuotu 
Claire de lune 
aloitti tänään.
Se on juuri niin ihana kuin muistin.



maanantai 22. kesäkuuta 2015

Mitä ihminen oikeasti tarvitsee?





                                               Jos katselen puistikkoon 
                                               tai kiikun verkkokeinussa
   tulen ajatelleeksi, 
                            mitä ihminen oikeastaan tarvitsee.





Kauniitako tavaroita?
Yhä uudelleen, lisää ja enemmän?


Mihin minä 
olen niitätä kaikkia tarvinnut?
Paljon on jäänyt käyttämättä,
ylimääräiseksi.
Kaapit vain pursuavat.
Pöydät ovat täynnä.

*

Materiaa on paljon, liikaa.
Kun en mahdu vaatteisiin, 
voin ostaa muuta, lapsille,
kotiin, tavaraa ympärille.
Minä ostan käsityötarvikkeita, helmiä,
puuvillakangasta, lankaa,
astioita...
En laita edellisiä kiertoon.


*


Mies on jo vuosia sanonut, että ennätän ostaa
ennenkuin minulle ehditään myydä.
Ehkä siinä piilee syy ikuiseen rahapulaani,
siihen, että en voi lähteä matkalle,
vaikka olisi aikaa, vaikka huvittaisi.
On niin nykyaikaista, ostaa.
Vai onko?


*   

Mutta... 
kun minähän en ole nykyaikainen,
minähän menen vastavirtaan.

Tässä ristiriita.
(Nooo, 
pehmennykseksi,
elätän perhettä.)




Todellisuudessa sitä kaikkea tykötarvetta,
 mitä kaappini pursuavat
en elinpäivieni aikana saa kulutetuiksi.
Niin paljon on puuvillaa,
trikoota, tekoturkista, samettia, lankaa,
nauhaa, nappia, vetoketjua,
haalittua, kerättyä, säästettyä.
Ihan naurettavuuteen asti
nukentukkaa, pätkää, silppua ja kaitaletta.
Inhorealistista ja kornia,
mutta todellista.


*

Pitäsikö nyt siis kierrättää?
Pitäisikö laittaa ilo ostamisesta kiertämään?
Sehän olisi pluffia.
Laittaako vahinko kiertämään?
Kuka ostaisi sitä,
 mitä ei välttämättä tarvitse?
Missä edes voisi myydä sen kaiken, mikä
minulle on tullut tarpeettomaksi?
Tilkkupusseihin en ikinä saa kulutetuksi
kaikkia kankaita enkä lankoja,
joita kaappini pursuavat.


*


Tarvitsisin oikeastaan vain 
vähän tuoretta syötävää,
raikasta vettä juodakseni,
ehkä kahvia ja hyvää teetä,
mahdollisuuden nähdä ja
liikkua,
vastapainoksi paikan jossa levätä.





Tarvitsen ilmaa, lämpöä ja valoa.




Tarvitsen muutaman läheisen,
jolle oikeasti olen tärkeä.


Voisin haluta tyhjän pöydän tai tilan, 
sitä voisin pitää tavoitteena.
Sitä kohden siis.
Siihen minulla on matkaa.


*  


Olen
tänään pakannut pari kassia ja
muutaman laatikon
sitä se alkaa.
Uskon ja luotan.




lauantai 20. kesäkuuta 2015

Mikä se on joka istuu korvatulpat korvissa?





Se joka istuu korvatulpat korvissa olen tietenkin minä.
Syön kylmää juhannusruokaa ja olen pakotettu kuulemaan
hittimittaria, suomilovea ja mitä niitä nyt on,
kammotuksia suoraan 80-luvulta,
joita tv tarjoaa, uusintojako ne on?
En tiedä, mutta kamalia on, en kestä.
Se sijaan luulin, että tulisi Riston valintaa,
mutta ei tule, tulee puhelintoivekonserttia,
enkä kestä sitäkään,
ja mansikkakakkukin on loppu.
Onneksi huomenna tulee laulukilpailua.

Olen kummallinen juu, 
kranttu ja naimisissa, juu.
Eikä minua haittaa.
Onhan minulla korvatulpat.

*

Jokseenkin huvittava kilpajuoksujuhannus
tästä muodostui.
Lämmintä oli.
Pelkällä mekolla tarkeni.
Siis ei edes alusvaatteita, ei.
Meidän suojaisassa pihassa
ruukutin aaton kunniaksi kaikki orkideani uudelleen.
En ole laskenut niitä, mutta paljon niitä on.
On kukkivia, lepääviä ja nuputtelijoita.
Ihanaa puuhaa.

*

Tänään olen ruukuttanut sammuneita pelaquita,
jotka laitoin keväällä huonoon multaan
ilman hevonlantaa.
Ostin niiden seuraksi halpoja, kukkivia
ja niinpä kului päivä mukavasti kosteassa lämmössä niitä laitellessa.
Eipä kannata haastavissa oloissa pelaquita talvettaa,
niin halpoja olivat.
Teinit ovat teillään, joten ei ole huolta heidän viihtymisestään.
Saan rauhassa erakoitua ja kulkea kesäsateen tahtiin.
Pesukone laulaa, sateen ajaessa minut sisälle 
kurkkaan kesäblogeja tai pesasen
siitepölyn tuhriman ikkunan.
Sisäkasvit ruukutetaan kesäksi myös ulos.
Haluan, että valo tulee ikkunoista sisälle
eikä ole kastelun vaivaa
eivätkä kukat pala eteläisillä ikkunoilla.
(Siis, jos sattuu aurinko paistamaan).
Pihassa on isot aluslautaset,
sellaiset kierrätetyt kattilanpohjat.


*

Ompeluvimma olisi.
Tilkuttaisi ja mekottaisi, mutta sitä sitten seuraavaksi.
En ymmärrä niitäkään, joilla aika käy kotona pitkäksi.
Minulla ei meinaa lomapäivissä 
tunnit riittää.
No saatan nukkua myöhään,
mutta samapa tuo, minä valvonkin myöhään.

*

Noo, on välillä pakko luuhata ja olla pois kotoa.
Jos sinun mielesi tekee tehdä samoin,
ja varsinkin, mikäli omistat museokortin,
poikkeapa Hämeenlinnan taidemuseossa.
Siellä on tarjolla Martta Wendelinin idylliä.
Yllätys minulle oli, että kuvitustöidensä ohella
hän on ollut taitava ja tuottelias
myös muotokuva- ja maisemamaalarina.

*

 Nyt on asfaltti kuiva.
Äkkiä ruukuttamisen loppusuoralle
ennen juhannusillan saunaa.
Ihanaa keskikesää kaikkialle
missä olettekin!


ps. 
Keitä täällä muuten käy?
Melkoinen määrä juhannuksenviettäjiä
eikä kukaan sano mitään.
Kommentoikaapas vähän
älkääkä ujostelko,
en minäkään tee niin.