sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Maadottumista ja juurruttamista




Tämän oven takana 
visusti 
minä pysyttelin miltei koko päivän.
Kotipihaa pitemmälle en lähtenyt.
Yöpaidassa olin.




Ah, että se olikaan, minulle tarpeen.
Ylen 1 jaksoi seuraani koko päivän.
Se ei turhia sanoja löpise,
ei turhia hassuttele,
ei iloitse.
Näin spontaani 
koko päivän mittainen 
kanssakäyminen
sopii vain harvalle ystävälle.
Ylen 1 sopii minulle
ja minä sille.
Illalla sain jopa seuratakseni 
Sibelius-laulukilpailua.
Olen onnekas.




Huonekalut vaihtoivat järjestystä, 
pölyt saivat kyytiä,
lojuneet valokuvat pääsivät niille kuuluville sivuille,
verhot keittiön ikkunaan.
Mietinnässä oli monia asioita,
joita puntaroida
sohvan ollessa eri kohdissaan ja
koiran saadessa rapsutuksia.




Tällainen maadottuminen 
pitkästä aikaa kotiin 
on sekä hyödyllistä että terapeuttista.
Tästä ei voi seurata muuta kuin hyvää.
Sen uskon.



torstai 23. huhtikuuta 2015

Mikä sopii illanvirkulle ei sovi aamuntorkulle





Kun illanvirkku yhdistää ilottelun ja 
harrastamisen 
ja
yhdistää siihen vielä liikaa kahvia,
käy huonosti.

Mieli on yömyöhään 
hassun hyvä ja virkeä
 ja
jatkoseuraamukset 
ovat huonot.
Huomenaamulla herätessä
tuntuu siis samalta 
kuin tänäänkin.

*

Aamupainoitteinen työ
aikuismuskaria, kehorytmejä ja
mekkoateljeeta harrastavalle
illanvirkulle innostujalle
on huono yhdistelmä.

*

Miten tuon voisi välttää?
Pitäisikö pidätellä innostumista?
Lakata harrastamasta?
Harrastaa jotakin ei niin innostavaa
vai jäädä pois töistä?

*

Pian loppuu 
sekä harrastus että työ.



Ei ole kohden koskaan,
sanoi mummo,
joka tiesi paljon elämästä
ja ihmisestä,
siitä psykofyysisestä kokonaisuudesta,
jota minä yhä opettelen tuntemaan.
Karua.



lauantai 11. huhtikuuta 2015

Sipulin kuorimista, mandalaa, slowta ja flowta





Tämä nyt on tätä.
Rajojen opettelua ja pitämistä.
Kehiä, mandaloita ja 
sipulin kuorintaa.


Tänään oivalsin jotakin siitä
miten epäonnistuessaan voi peruuttaa
vain kaksi askelta 
ja ottaa suunnan taas uudelleen.
Kirjaan sen tähän, muistaakseni,
koska minähän en opi mitään kerralla.
Tulen siis palaamaan tähän.


Ja kuten nykyaikaan kuuluu,
kai tällekin on jokin trendikäs nimi
slow tai flow 
tai ei sen niin väliä.



ps.
Kuvat ovat lasten vapaavalintaisista 
tekemisistä viikon viimeisellä
koulutunnilla.
Minä niin ilahduin näkemästäni,
varsinkin tuossa punaisella matolla.


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Käsilaukku käteen, mekko päälle ja menoxi





Pääsiäisen parasta kulttuuriantia oli ehdottomasti
Miekkailua ymmärtämätön katsoja nautti näkemästään
vanhoista taloista, kauniista ihmisistä, lasten kasvoista, 
 leikatuista ja kammatuista hiuksista, 
villapaidoista ja lapasista, viron kielestä ja
vuodenaikojen vaihtelusta.
Rankkaa aihetta Härö oli lähestynyt taas hienovaraisella tavallaan
alleviivaamatta hurjuuksia ja julmuutta
jättäen katsojalle tulkinnan varaa. 
Härö ei revittele verenvuodatuksella
eikä väkivallalla, hän kuvaa ihmistuntoja kasvoilla, 
käsien liikkeillä, hitailla sensitiivisillä tunnelmilla.

Nimenomaan tunnelmat ja tunteet 
ovat Klaus Härön elokuvissa ne, 
jotka vangitsevat minut.
Lataus säilyy elokuvan lopputekstin viimeiseen sanaan, 
kun istun hievahtamatta kuullakseni musiikista sen viimeisen soinnun, 
jota ei sitten tule. Siinäkin suhteessa jää avoin mieli.
Nautin.

Klaus Härö on käsittämättömän taitava elokuvaohjaaja.
Hän ei ole ohjannut yhtään mitäänsanomatonta elokuvaa.
Miekkailija oli loistava.

***

TV-tarjonnan parasta antia oli 
kolmiosainen dokumentaarinen sarja 
lastenkirjailija Astrid Lindgrenin elämästä. 
Se tuli perättäisinä iltoina YLE Fem kanavalta. 
Sarja oli kiinnostava läpileikkaus niin henkilökuvaa kuin lähihistoriaa, 
naisen ja perheen asema 1900-luvulla.

***

Musiikkia tuli pääsiäisenä myös nautituksi.
J.S. Bachin h-mollimessu palmusunnuntaina ja pitkäperjantain
Rutterin Requiem Tampereen Tuomiokirkossa laskivat sykettä, 
ne rauhoittivat mielen ja kirkastivat ajatuksenjuoksun edes hetkeksi.
H-mollimessun massiiviset, monimutkaiset ja upeat kuorokohtaukset
saivat irti arjesta. 
Suomalainen barokkiorkesteri pehmeine puupuhaltimineen 
ja jousineen hyväilivät sielua.
Rutterin sävelet poikakuoron laulamina puolestaan, 
jättivät lohdullisia melodioita soimaan mieleen
vielä konsertin jälkeenkin.
Poikakuoro Pirkanpojissa parasta 
ovat ne pienimmät, suloäänisimmät sopraanopojat,
jotka vasta ovat kasvamassa kuoropojiksi, 
mutta joita ilman, poikakuoro ei olisi mitään.

***

Pääsiäisenä aistin viimein
myös tämän kevään ensimmäiset lämmittävät 
auringonsäteet selässäni.
On pakko uskoa,
 että kevät alkaa pian tulla kohisten.
Vielä pitää vähän odotella maan kuivumista 
ennenkuin pääsee rapsuttelemaan pihaa.
Elämän on ihan pakko taas voittaa.
Se on uskottava.

***

Koirakin on kaupunkikunnossa,
talvikarva nypittynä ja pohjakarva valkeana.
Huomenna taas saa tarttua koululaukkuun
ja lähteä pitelemään arkea.




lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kun pääsiäislammas (melkein) katosi




Omenapuussa killuu pääsiäisylläri,
jouluinen ovikranssi on vaihtunut pääsiäislampaaksi.
 Se miltei jo ehti hukkua kirpputorin lattialle 
ennen kuin ennätin ostaa sitä.
Talo näyttää elävän kevättä.
Lumi on sulanut.
Narsissit ja helmililjat  on aseteltu
 köökin ikkunalootaan.


Kukaan ei tietäisi,
ellei tietäisi.
Minä en tätä surua 
pysty kätkemään.
Miksi pitäisi?


Jätän kuitenkin kertomatta lavuaarit, 
jotka ovat täynnään keskeneräistä,
kuolleet kukan lehdet, paperipinot ja vaateläjät, 
pikavauhdilla loihditun ruuan ja sen ettei mitään pertinteisiä
pääsiäisvalmisteluja enää kukaan jaksa tehdä.

***


Henkisellä hyvinvoinnilla tässä talossa,
jossa aivokasvain hidastaa, tappaa aloitekyvyn,
vie keskustelutaidon ja sanat, empatian ja laskee mielialan
maihin, ei voi kehuskella.
Lamaannus tarttuu meihinkin, joilla ei ole kasvainta.
Tätä syöpää sairastaa koko perhe,
vaikka joku toista väittäisi.


Voi, että inhoan tuota tautia.
Sitä miten se hiljaa hivuttamalla on asettunut taloksi tähän taloon.
Sanaakaan sanomatta se jököttää tuolissa tai jakkaralla,
sanomalehden tai tietokoneen ääressä, 
on hiljaa, nukkuu tuntikausia
ja valtaa yhä laajemmin alaa.


Se ei ymmärrä meitä
ei tätä tilannetta tässä perheessä.
Onneksi meillä ei ole enää pieniä lapsia.
On aikuistuvia nuoria,
jotka käsittävät  
onneksi enemmän kuin pieni lapsi.
Se keventää vastuutani,
kun päästelen höyryjä pihalle.


Minun on pakko päästellä.
Niin paska on tuo tauti.


***


Kasvainta pääsee pakoon vain lähtemällä pois kotoa,
käymällä töissä,
menemällä konserttiin, elokuviin, ystävän luokse,
ajamalla autolla lenkin, ostamalla tulppaaneja.
Aina en jaksa pukea enkä lähteä.
Eilen jaksoin, tänään olin yöpaidassa.


Jaksan lämmittää saunan, 
istua höyryssä.
Jos sitten huomenna, 
kun pääsiäisaurinko antaa virtaa.
Toivon.

***

Virpopalkat odottavat 
huomista uniikkipurnukassa.




torstai 2. huhtikuuta 2015

Suurella tärkeydellä tarpeellisessa kohdassa




Haasteet voitettuna.
Yllätysmunat valittuna.
Kotimekko päälle ja pääsiäsruuat kaappiin.
Nyt alkoi pääsiäisen vietto ja
sepäs tuli tarpeelliseen kohtaan.






sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Virpomaperinteitä ja hyvää mieltä



Vanhoista virpomaperinteistä kiinnipitävä iäkäs äitini 
on ryhtynyt virpomaan virtuaalisesti.
Hän virpoi tänä vuonna tekstiviestillä ja kokonaisella puulla.
Mietinkin, minkä perinteen mukaan antaisin
virpopalkkani virtuaalisissa virvonnoissa.

Varsin tyytyväinen olin virtuaalivirvonnassa siihenkin.
 ettei ovikelloni soinut 9.30, koska herätessäni tuolloin
olin pökkyrässä ja cpap maski naamallani.
Onneksi ei siis tarvinnut lähteä ulko-ovea avaamaan.

***



Seuraavaksi virpoivatkin serkkuni lapset 
valkoinen pääsiäisjänis Vilma ja harmaakani Aaponen.
He soittivat ovikelloa ihan säädylliseen aikaan,
vaikka olinkin yhä yöpaidassa. 
 Jänis ja kani olivat kuulleet karjalaisesta perinteestä
ja kertoivat tulevansa noutamaan palkkansa
pääsiäisaamuna.

***

Karjalaisessa perinteessä on hyvänä puolena virvottavalle
se, että mikäli virpojia ei saavu,
ei tule turhaan syödyksi palmusunnuntaille hankittuja
virpopalkkoja. Niin on nimittäin käynyt useinkin.
Virpopalkkojen ostaminen palmusunnuntaiksi
on tietenkin hyvä syy saada ostaa itselleen kivoja namusia,
joiden laatua voi sitten palmusunnuntain ajan tarkkailla.
On nimittäin käynyt niinkin, että laatua on tullut tarkkailluksi,
kunnes palkat ovat loppuneet, vaikka yhtäkään virpojaa ei olisi käynyt.
Tästäkin syystä olen hämäläisenä ja pirkanmaalaisena
siirtynyt karjalaisen virpomaperinteen vaalijaksi.

***

Virpomaperinteiden sekoittuessa toisiinsa
jätin tarkoituksella taas talvitaimitarhallani 
virpomavitsojen tekemisen kotien vastuulle.
Kukin noudattakoon haluamaansa perinnettä.
Minäkin noudatan.
Keskustelu perinteistä tulee varmasti olemaan 
huomenna vilkasta.

***

Toivon kuitenkin kaikille lapsille suloista
virpomispäivää,
paljon mukavia, iloisia ja hyväntuulisia ovenavauksia.

Minä itse ilahduin
tutuista lapsista, vaivannäöstä,
koristelluista oksista,
lorusta ja varsinkin siitä,
 että minulle toivotettiin 
onnea ja siunausta.

***
Naapurin lapset



lauantai 28. maaliskuuta 2015

Pääsiäisviikon virstanpylväitä



Vapaapäivän kunniaksi pinnailin seinäkalenteriin 
kirkkaat nastat merkeiksi etapeista. 
Kävimme hankkimassa kevään viimeiset 
kurssikirjat lukiolaiselle ja hulluttelimme keltaisilla päivillä. 
Kotona sitten nautimme keltaisten kassien antimet 
ja viimeisimmäksi, muttei vähäisimmäksi, herkkukalorit...
Totta se on, 
hyvä ruoka, 
parempi mieli.

Koko päivän on sadellut vettä. 
Katupöly laskeutuu ja pihan viimeisimmät lumikasat häviävät.
 Luulin saavani viimeistellyksi ompeluksen huomiselle illalle,
mutta pöh, taskut ovat liian korkealla.
Sovitusnukke se pitäisi olla, vaan ei vielä ole.
Huomenna on siis purkaamo ja päälle puetaan vanha mekko.

Ajatuksissa kuitenkin vihertää.
Kesäaika on alkamassa,
koetan mennä nukkumaan tuntia aiemmin.
Jotain yritystä siis ensi viikkoon.





lauantai 21. maaliskuuta 2015

Rajaamisongelmia





Taas on alkanut pidättely ja pitely 
noiden puutarhakuvastojen sivuuttamiseksi ja kaukaa kiertämiseksi. 
Miten kotiinkannetut sivustot voivatkaan olla niin täynnään 
sinivaleunikkoa, köynnösruusuja, uuden värisiä särkyneitä sydämiä, 
puhumattakaan pioneista tai kurjenpolvista. 
Ehkä minun ongelmani on tässäkin se rajaaminen. 
En ole ymmärtänyt rajata 
kaikenkirjavan puutarhani värimaailmaa. 
Nyt juuri tekisi niin mieleni 
kirkkaanpunaista Tove Jansson-ruusua 
ja kerrottua laventelinsinistä kurjenpolvea. 
MIkä avuksi ja neuvoksi 
tällaisena houkuttavan koukuttavana 
lauantai aamupäivänä?

Onneksi maa on vielä jäässä.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Auringonpimennyksen piti olla vasta huomenna






totesi kaimani Minna Canth yli 100 vuotta sitten.
Tuosta ja tuohon sävyyn puhuttiin tänäänkin.
Tekee välillä tiukkaa tämän kanssa.
On surullista luopua,
epätoivoista pitää kiinni johtotähdistä.
Miten sinä vältät puolikuollutta elämää?