tiistai 29. heinäkuuta 2014

Muliminen edistää ideoita







Kun oikein puntaroi, palleroi ja lepäillen keskittyy,
saattaa kehkeytyä jotakin, jota on kauan kypsytetty.
Meillä kehkeytyi yllättäen 
lankakauppa (ideoin niille, jotka eivät itse keksi),
vaatekauppa, kenkäkauppa, astiakauppa,…
Se mitä on vuosia yritetty kehkeyttää ja jaksaa.

Nyt se yllättäin pullahti.
Kai se tuosta unikkopellosta pompahti.
En tiedä.
Iloisia olemme.
Katsotaan tuottaako
se yhtään siementä mihinkään.





Tästä lähtien minä työstän vain luonnonkuituja,
toivon, että pääsen eroon kaikesta polyamidista ja
akryylista, joita minulla oli varastossa, paljon.
Katsotaan haluaako joku ne?




Kaiken huippuna
 tämäkin, 
ihmeellinen luonnontuote, vielä…
 Hautuu helteessä lasikaton alla.
Se muhii ja siitä valmistuu
jotakin eksoottista näillä superhelteillä.
Ihan varmaan.
Kerron sitten joskus…

***

Lähden tässä välillä
ensin hieman merille, 
viilentymään.
Piha-amme jää vapaaksi.
Kuka haluaa?

Siellä syntyvät hyvät,
toteuttamiskelpoiset ideat,
kunhan jaksaa lepäillä ja pysyä 
lepotilassa.

***

Työkin kohta alkaa.
En ajattele sitä ihan vielä.

Palataan...

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Pallerointia ja puntarointia




Vaikeaa ja vastenmielistä
on minulle puntarointi numeroilla.
Toiset haluavat esittää usein
tekemisensä lukuina,
vaikkapa facebookissa,
minä en.
Se on vieras tapa puntaroida.

Mutta...
puntaroin siis ilman lukuja 
kelluessani vaikkapa pihakylvyssä.


Pihapallero siis kukkii!




Puntaroin vaikka näitä.
Miten puhdistaa?
Miten hyödyntää?
Hankiako lisää?
Joku jo tietää,
minkä löydön tein.



Hieman hassua, 
mutta silmiini osuivat blogitilastot.
Hurahdin ihan vähän
 isojen lukujen edessä.
Kaikenkirjavaan puutarhaani on kuikuillut
 pian 100.000 katsojaa.
Pionia puutarhassa yhä kurkkivat 
jotkut päivittäin.
Siellä lähestytään 50.000 kurkkijan rajaa.

On tässä nyt minulla aihetta puntarointiin:
mietinkin olisiko arvonnan paikka…
vai onko blogeissa enää arvontoja?
Onko sillä väliä?


Puntaroin vielä sellaistakin, 
että
voiko kaikkeen luottaa.
Esimerkiksi blogiin tulleisiin kommentteihin…

Muutama päivä sitten,
kirjoitin norjalaissyntyisen Gunhildin 
jumalaisesta äänestä ja laulusta Sastamalassa.
On minusta ihan merkillistä, 
että hän on löytänyt sanani ja kehuni
ja tullut kommentoimaan tekstiäni.
Vai onko oikeasti?
Voinko luottaa?
Vai onko joku muu nyt anonyymi?

Yhtään nyt väheksymättä 
teitä blogiystäväni,
olin niin ihmeissäni,
ensin tuosta jumalaisesta naisäänestä ja
konsertista ja sitten vielä, 
palautteesta blogiini.
Pitää siis puntaroida ja
antaa hieman ajan kulua.




Tämä palleroinen on 
puntaroidessaan
näillä helteillä ehdottomasti
parhaimmillaan
 juuri vedessä.

Mutta mitä 
montako varvasta minulla on?
Optikkokin sanoi juuri eilen,
että voin alkaa nähdä kahtena
mikäli karsastus lisääntyy.
Nytkö jo?

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Niin hyvää









Martta-mummon piharadio soi iltaan asti ja kyyhky kujertaa jossain.
Minä katselen pääskysiä, sudenkorentoja ja pilvetöntä taivasta, 
kuvaan pottumaata ja sen vierustaa. 
Lomamatkaksi riittää nyt, kun luen miten Vivi-Ann Sjögren matkailee.
Kaikkein viilein paikka näillä helteillä ympärivuotisen mökkini pihassa on
pottumaan vieressä olevassa pihakylpyammeessa. 
Siellä tämä kaikki tapahtuu eikä helle haittaa.

Sinne minä palaan taas huomenna.
Missä sinä vilvottelet?





maanantai 21. heinäkuuta 2014

Jotain jää mieleen, jotain jää käteen ja hankalan itseaiheuttaminen



Sastamalasta Pyhän Marian kirkon Aittakahvilasta 
jäi käteen allaoleva
kaikenkirjava viiden euron patalappu.
En ensi näkemältä, enkä vielä sen jälkeenkään
käsittänyt miten se on tehty.
Siksi se piti ostaa, jotta
pähkäilyä voi sitten jatkaa kotona.

Itse en olisi päässyt vastaukseen purkamatta 
ommeltua saumaa, mutta Aulipa Porista auttoi
meitä tamperelaisia oikein kuvien kera
ja vasta sitten meille alkoi valjeta
jutun juju.
Kiitos Aulin ja Facebookin.

***

Olen joskus silmäillyt kirjaa
Patalappuja a la carte, mutta
koska sitä ei ole kirjahyllyssäni,
en edes muistanut nähneeni tuota.
Patalappu on kuulemma yksi kirja lapuista.
Värit vaikuttavat paljon lapun ulkoasuun,
joten voi olla, että kirjan kuva
ei ole ollut lainkaan noin houkuttava
kuin tuo valmis lappu.

***

Luonteelleni sopivaa on nyt,
että aloitan ja virkkaan,
mutta tulos ei miellytä.
Liian paksua,
liian ohutta, liian löysää,
haljua, valjua,
liian kirjavaa…
Purkutuomio uhkaa,
minä saivartelen, vaikka kysymys on
sellaisesta käyttöesineestä kuin patalappu.

***

Itselleni tyypillisesti,
jos ei ole hankalaa ja vaikeaa,
niin sitä tehdään…

ja työt paisuu ja jatkuu...
purkaako?
ottaako käyttöön?
vaihtaako väriä?
tehdäkö yksivärisenä?

***
Jotain tekeleitä syntyisi ja
jäisi käyttöön
ellei itsekritiikki iskisi niin lujaa.
Joku työmaista valmistuisi
eikä jäisi kesken tuosta samaisesta syystä.
Tämä hankalan itseaiheuttaminen 
on perisyntini ja
aiheutan sitä useimmiten, kun johonkin ryhdyn.

Pitäisikö itselleen alkaa voida jotain?